Osallistuin Hämeen liiton Johda tiedolla -webinaariin aiheesta väestökehitys. Hämeessä(kin) väestökehitys on ja tulee olemaan iso kysymys poliittisen päätöksenteon pöydissä. Poliittisesti voidaan vaikuttaa väestön kehittymiseen määrätietoisilla teoilla, mutta samalla on pakko tehdä päätöksiä väestökehitykseen sopeutumiseksi.
Nostan väestökehitykseen liittyen kolme teemaa, joihin päättäjien olisi tärkeää paneutua: syntyvyys tai oikeammin lapsitoiveiden toteutuminen, veto- ja pitovoima sekä sopeutuminen asukasmäärän muutoksiin.
Syntyvyys: lapsitoiveiden toteutuminen
Suomalaiset toivovat edelleen keskimäärin kahta lasta. Toiveiden ja saatujen lasten välillä on kuitenkin kuilu, lapsiperheiden määrä on merkittävästi pienentynyt ja kokonaishedelmällisyysluku on 1,26.
Myös webinaarissa kuulimme, että koulutus vaikuttaa lapsitoiveiden toteutumiseen. Erityisesti matalasti koulutetuilla miehillä lapsitoiveet jäävät usein toteutumatta.
Yksi ratkaisu syntyvyyteen pitkällä aikavälillä onkin koulutukseen panostaminen: koulutuksen kautta pystyy lisäämään sekä toimeentulonsa varmuutta että turvaverkkojaan ja verkostojaan elämässä.
Lapsitoiveiden toteuttamisen tiellä on useimmiten toimeentulon epävarmuus ja sopivan kumppanin puute. Vaikka lapsia voi saada myös itsellisenä kohdullisena tai kumppanuusvanhemmuuden kautta, erityisesti kohduttomille ilman kumppania tai miesparina lapsen saaminen on haastavaa.
Yksinasuvien määrä on lisääntynyt merkittävästi kaikissa ikäryhmissä. Jos asumme yhä enemmän erillään, mutta tiiviimmin kaupungeissa kaupungistumisen myötä, on kaupunkiympäristön kannustettava kohtaamisiin ja yhteisölliseen elämään. Näin kumppanin voi löytää. Palveluilla taas voidaan tukea yhdessä pysymistä, esimerkiksi parisuhdeneuvonnalla. Toimeentulon epävarmuutta voidaan helpottaa sosiaaliturvalla; mitä jos opiskelijana tai työttömänäkin voisi luottaa talouteensa niin, että lapsitoiveita voi toteuttaa?
Muuttohoukuttelu ja pitovoima
Monet 18-22-vuotiaat muuttavat pois Hämeenlinnasta. Tämä on täysin ymmärrettävää: nuorena aikuisena lähdetään opiskelemaan ja kauemmas kotoa. Samalla HAMK voi tuoda meille myös nuoria aikuisia, joille kaupungin elämän houkuttelevuus on tärkeä asia.
Toimiva arki kaupungissa on vetovoimatekijä myös muuttajille, joiden potentiaalia on erityisesti Helsingistä lähtevissä työikäisissä. Minkä perässä he tulevat? Siis me! Itse olen muuttanut Hämeenlinnaan halvemman asumisen perässä lapsen myötä. Halusin junaradan varteen ja työntekoalueen laajenemaan Helsingistä Tampereelle asti.
Lapsiperheellisten työikäisten houkutteluun ei riitä harvaan asuttu autokaupunki luonnolla, sellaisia Suomessa riittää. Kaupunkialueen tulee olla houkutteleva paikka asua ja elää. Joukkoliikenteen täytyy toimia, perheasuntoja juna-aseman kupeessa, kulttuuria, tapahtumia, ravintoloita ja elämää. Hyvät koulut ja päiväkodit. Kätevää liikkua ilman omaa autoa töihin, junalle ja vapaa-ajalle.
Nämä samat asiat lisäävät kaupungin pitovoimaa ja asukkaiden hyvinvointia. Erityisen tärkeää pitovoima olisi vieraskielisten kanssa, tällä hetkellä 10 % pois muuttaneista on muita kuin suomenkielisiä. Kaupungin tuleekin panostaa siihen, että myös ulkomailta muuttaneilla on täällä hyvä elää, ja kaikki pääsevät osaksi kaupungin elämää ja työpaikkoja, esimerkiksi työnantajien monikulttuurisuusosaamista lisäämällä.
HAMK houkuttelee opiskelijoita myös ulkomailta, mutta olisi tärkeää myös lisätä kiintiöpakolaisten vastaanottoa, kuntapaikkoja turvapaikan saaneille ja vastaanottokeskusten mahdollisuuksia (asuntolamuotoisina tai asuntoina). Näin Hämeenlinna tulee tutummaksi ja voi jäädä kodiksi yhä useammalle.
Sopeutuminen väestökehitykseen
Me suomalaiset ylikulutamme valtavasti, ja sen näkökulmasta väestön väheneminen on myös hyvä asia. Samalla kaupungistuminen etenee, mikä antaa mahdollisuuksia kehittää yhä kestävämpää ja yhteisöllisempää arkea.
On todennäköistä, ettei uusia suuria ikäluokkia enää saada syntyvyydellä eikä muutolla muualta Suomesta tai ulkomailta. Samalla tulee varmistaa yhä pidempään eläville hyvä vanhuus, vaikka työikäisiä on vähemmän.
Tämä on taloudellisesti haastava yhtälö. Erityisesti eläkkeiden maksu, mutta myös palveluiden hinta, ovat vaikeita rasteja, jos työikäisiä veronmaksajia on vähän. Iäkkäämpien terveyden lisäksi on varmistettava, että jokainen lapsi, nuori ja työikäinen pysyy mukana. Yhteiskunnan turvaverkkojen täytyy toimia niin, että myös huonommista lähtökohdista tai elämän kolhiessa on mahdollista pärjätä. Nämä turvaverkot kuitenkin tarvitsevat myös rahaa.
Taloudellisesti tämä tarkoittaa, että on uskallettava kerätä riittävästi veroja ja ennaltaehkäistä kuluja investoinneilla hyvinvointiin ja kestävään elämään. Kun hyvinvointiin panostetaan, ei voi katsoa vain kuluja, täytyy laskea myös ennakoituja säästöjä; jos panostetaan pyöräilyyn vähenevät liikkumattomuudesta aiheutuvat kulut. Tämä vaatii muutoksia päätöksenteon talousraameihin ja totuttuun talouskäytäntöön.
Ylikulutusta vähentämällä raha saadaan viisaampaan käyttöön: turhan kulutuksen sijaan voi sen tyytyväisenä laittaa veroina yhteiseen hyvään. Verorahoilla luodaan sekä työpaikkoja että hyvän elämän perusasiat kaikille (sote, sosiaaliturva, koulutus…). Verorahoilla tuetussa toiminnassa voi viettää myös vapaa-aikaansa ilmaiseksi tai halvemmalla: liikuntapaikoilla, lähiluonnossa, kirjastossa, kulttuurin tai järjestötoiminnan parissa.
Jos emme ylikuluta ja haali jatkuvasti lisää, vaan pärjäämme vähemmällä, ei hyvinvointivaltiokaan vaadi aina lisää. Jos rikkaammalle väestölle riittää vähempi, laskevat myös muiden palkkavaatimukset sekä suhteellisen köyhyyden raja ja vaatimus sosiaaliturvan tasolle. Samalla kestävämpi elämä voi olla rikkaampaa.
Suuria järjestelmämuutoksia ei tehdä nopeasti, varsinkin kun niitä monet vastustavat neliraajajarrutuksin, mutta jo seuraavilla valtuustokausilla voidaan ottaa askelia sekä sosiaalisesti, ekologisesti että taloudellisesti kestävämpään suuntaan. Pienemmätkin muutokset, jotka lisäävät arjen kestävyyttä, hillitsevät ylikulutusta ja suuntaavat yhteisiä varoja kohti vaikuttavaa hyvinvoinnin lisäämistä, parantavat mahdollisuuksiamme selvitä myös väestömuutoksesta.