Panostetaan ongelmien ennaltaehkäisyyn ja hyvinvoinnin tukemiseen.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa painopistettä täytyy saada siirrettyä ennaltaehkäisyyn. Se vaatii rohkeita panostuksia, uskallusta investoida ennen pakkoa. Esimerkiksi koko perheen tilanteen huomioivat matalan kynnyksen palvelut ja riittävät panostukset sosiaalipalveluihin tukevat hyvinvointia ja ehkäisevät ongelmia sekä kustannuksia.

Soten kehittämisen tulee perustua laadun, vaikuttavuuden ja ennaltaehkäisyn lisäämiseen, hyvinvoivaan henkilöstöön ja toimivaan yhteistyöhön eri alojen ammattilaisten ja tahojen välillä kunnista järjestöihin.

Laadukkaat ja vaikuttavat palvelut

Sote-palveluita on kehitettävä laatu ja vaikuttavuus sekä ennaltaehkäisy edellä. Laadukas ja vaikuttava palvelu ottaa ihmisen tilanteen kokonaisuutena huomioon ja perustuu tutkittuun tietoon sekä eri ammattilaisten yhteistyöhön.

Asiakkaan täytyy saada apua nopeasti, ilman pompottelua. Jokaiselle on taattava ihmisarvoinen elämä, kuului siihen sitten muistisairautta, pitkäaikaissairauksia, vammaisuutta tai päihdeongelmia. Palveluita on oltava tarjolla matalasta kynnyksestä laitokseen asti ihmisen tarpeiden mukaan.

Esimerkiksi ikäihmisille on tarjottava muitakin vaihtoehtoja kuin ympärivuorokautinen laitospaikka tai jääminen kodin vangiksi katsomaan ohi juoksevia kotihoitajia, mm. kehittämällä kotiin vietävää perhehoitoa ja esteettömiä palveluasuntoja. Perheiden haasteissa on perhepalveluista saatava apua jo kauan ennen kuin lastensuojelutarve on ilmeinen.

Ammattilaisille on annettava rauha tehdä ja kehittää työtään. Hyvinvointialueen on tärkeää hyödyntää vaikuttavuuden mittareita, ja esimerkiksi laaturekistereitä, hyte-mittareita ja rakenteellista sosiaalityötä, jotta päätökset pohjautuvat ajantasaiseen tietoon ja toimivimmat työkalut otetaan käyttöön. Kustannukset eivät voi olla ainoa mittari, jota päättäjät seuraavat, kun vastuulla on ihmisten terveys, oikeudet ja elämä.

Hyvinvointialueet ovat valtion talousnuorassa, joka ei anna riittävästi liikkumavaraa. Siksi hyvinvointialueen on myös oltava ärhäkkä vaikuttaja ja oman alueen edunvalvoja valtakunnalliselle tasolle. Kyse on oman kotialueemme asukkaiden hyvinvoinnista ja elämästä, joiden puolesta on oltava valmiutta kyseenalaistaa valtiotason päätökset.

Hyvinvointialueille tulee vaatia verotusoikeutta, joka antaisi meille alueen asukkaille ja demokraattisesti valituille päättäjille vallan siitä, mihin panostamme ja kuinka paljon.

Henkilöstön hyvinvointi

Jos henkilöstö ei voi hyvin, ei voi lopulta asiakaskaan. Päättäjien onkin otettava henkilöstön hyvinvoinnin mittarit erittäin tarkkaan seurantaan. Henkilöstön hyvinvointia on määrätietoisesti kehitettävä, heiltä kerätyillä keinoilla ja ideoilla.

Myös henkilöstön vaihtuvuuden on oltava kriittinen mittari, jota seurataan ja määrätietoisesti vähennetään. Jos henkilöstön veto- ja pitovoiman varmistamiseksi on korotettava palkkoja, niin kannattaa tehdä – tai ainakin laskea vaihtoehtoiskustannukset jatkuvasti vaihtuvasta tai vajaasta henkilöstöstä. Jos lääkärit motivoituvat palkasta, ja heistä voidaan palkalla kilpailla, miksei se koskisi myös hoitajia tai sosiaaliohjaajia? Kaikille ammattilaisille on oltava olemassa houkuttelevia urapolkuja ja kouluttautumis- ja kehittymismahdollisuuksia.

Pitkäaikainen, motivoitunut henkilöstö tuottaa parhaimmat palvelut pitkällä aikavälillä. Henkilöstö myös tuntee asiakkaansa ja toiminnan kehitystarpeet sekä -mahdollisuudet, joten heitä on kuunneltava herkällä korvalla, varsinkin jos he meinaavat jättää laivan.

Vaikeat ongelmat ratkotaan yhteistyöllä

Hyvinvointialueen päättäjien tulee olla valmiita tarttumaan myös vaikeisiin ilmiöihin, joita ammattilaiset kohtaavat jatkuvasti. Asunnottomuus, lähisuhde- ja kouluväkivalta, yksinäisyys, pitkäaikaistyöttömyys ja päihdeongelmat ovat teemoja, joihin myös päättäjien on uskallettava pureutua tieto edellä, ei ennakkoluulot.

Kun ongelmat vaikeutuvat ja kasautuvat samoille ihmisille, on tärkeää panostaa ketterään moniammatilliseen yhteistyöhön. Kun asiakkaita kohtaavat ammattilaiset tuntevat eri alojen asiantuntemuksen, toimivat moniammatillisissa tiimeissä ja verkostoissa, saadaan paras tilannekuva ja ratkaisutarjotin. Kun työtä tehdään asiakaslähtöisesti ja mukaan otetaan perheet, läheiset ja arjen verkostot, voidaan tukea vaikeassakin tilanteessa kohti hyvää.

Viheliäisiä ongelmia ei ratkota vain sote-palveluilla. Tarvitaan kuntien hyvinvointityötä ja toimivaa yhteistyötä esimerkiksi koulujen, varhaiskasvatuksen, työllisyys- ja kotoutumispalveluiden sekä kulttuuri- ja liikuntapuolen kanssa. Valtakunnallisilta ja paikallisilta järjestöiltä saadaan syvää asiantuntijaosaamista (esimerkiksi väkivallan vastaiseen työhön) sekä mahdollisuuksia vertaistukeen ja oman elämänkokemuksen kääntämiseen voimavaraksi. Seurakunnat tarjoavat paljon matalan kynnyksen tukea, toimintaa ja esimerkiksi ruoka-apua. Yritysten kanssa voidaan varmistaa esimerkiksi osaavat päihdepalvelut.

Kriisi- ja pelastuspalvelut eivät toimisi ilman sopimuspalokuntia, Vapepaa ja tiivistä yhteistyötä eri viranomaisten ja järjestötoimijoiden välillä. Kriiseistä selvitään vähimmällä, kun akuutin tilanteen lisäksi yhteistyö jatkuu sujuvasti myös pitkäaikaiseen tukeen sen jälkeen tarvittaessa.

Lisätietoja

Voit lukea lisää mielipiteitäni vaalikoneista: Yle / Hämeen Sanomat / Helsingin Sanomat / Iltalehti / MTV / Uskonnonvapaus

Voit myös kysyä tai kertoa itseäsi kiinnostavasta aiheesta sähköpostilla: emma.kolu@vihreat.fi.